keskiviikko 4. maaliskuuta 2015

Unettomuudesta.

Minun ei pitänyt kirjoittaa tänään blogiin. Minun piti mennä ajoissa nukkumaan, ennen kello yhtätoista, ja kirjoittaa tämä blogipostaus vasta huomenna päivällä paremmalla ajalla. Joskus asiat eivät kuitenkaan mene niin kuin toivomme. Kello on nyt yli neljä aamuyöllä ja nukkumisen sijaan kirjoitan blogipostausta unettomuudesta.

Tämä viikko on ollut varoittava esimerkki viikoista, joita ihmisen ei pitäisi antaa tapahtua itselleen. Tajusin, että tällä viikolla olen onnistunut sopimaan joka ikisen päivän tukkoon aktiviteettejä siitä hetkestä kun lähden aamulla klo 7 kävelemään töihin aina kello 21 kun palaan kotiin. Tällainen aikataulu sekoitettuna liialliseen kofeiinin kulutukseen, huonoihin ruokailutottumuksiin ja herkästi stressaavaan luonteeseen ei ole match made in heaven. Ehei, edellä mainittu yhdistelmä on mitä paras synnyttämään unettomuutta.

En ole huonouninen luonne. Nukahdan normaalisti kymmenen minuuttia silmien sulkemisen jälkeen. Ehkä juuri siksi tuon kymmenen minuutin nukahtamisikkunan missaaminen on kuin myrkkyä loppuyön nukahtamisyrityksille. Toisaalta, kun mieli pyörittää huolia ympäri mieltä alati kiihtyvällä tahdilla ei siltä helppoa nukahtamista voi enää toivoakaan. Jos päivän aikana mieli on ihmisen paras ystävä, voi siitä tulla yöaikaan ihmisen pahin vihollinen.

Onneksi unettomuudesta on paljon tietoa netistä.  Unettomuuteni on sekoitus kofeiinin yliannostusta ja ahdistusta. Molemmat varmasti miljoonille ihmisille tuttuja asioita. Jo ihan vaan asiasta lukeminen ja sen ymmärtäminen, että huomenna on uusi parempi päivä auttaa mieltäni rauhottumaan. Lisäksi löysin erilaisia neuvoja miten saada kroppa rauhoittumaan ennen nukkumaanmenoa, joita olen tässä testaillut. Tulin juuri lämpimästä suihkusta, mutustan tätä kirjoittaessa juustosämpylää ja pian otan lasillisen kuumaa maitoa. Sängyssä minua odottaa kuopiolaisen indieyhtyeen rauhallinen musiikki.

Haluan pysyä optimistisena. Toki harmittaa, että jo valmiiksi kiireisestä ja vaikeasta viikosta tulee entistä vaikeampi univajeen ansiosta. Onneksi tässä on kuitenkin puolensa.  Sain unettomuuteni takia todennäköisesti ratkaistua ongelman, joka aiheutti minulle ahdistusta. Ilman asian päätöntä tuntia kestänyttä märehtimistä en välttämättä olisi ikinä löytänyt aikaa löytää ongelmaan ratkaisua. Ratkaisun ansiosta uskon että loppuviikosta taas tulee minulle itseasiassa helpompi, ainakin sen unensaamisen puolesta.

Nyt taidan mennä takaisin sänkyyn yrittämään nukahtamista, tai sitten vain pyörimään vielä pariksi tunniksi kunnes herätyskelloni pirahtaa. Pidetään peukkuja että huomenna tämä kaikki on vain utuinen ja ikävä muisto. Neuvona tulevalle minälle haluan kuitenkin antaa vielä sen, että ttoivon ettei tuleva minä enää ikinä juo yli 4 pientä kuppia kahvia päivässä. Toivon ettei hän myöskään pakkaisi viikon aikatauluaan täysin piukkaan ja oppisi sanomaan ei oman terveytensä ja hyvinvointinsa vaalimiseksi. Toivoisin myös että hän ymmärtäisi stressaavista asioista keskustelemisen tärkeyden mielummin jo ennen kuin on liian myöhäistä.

Mutta sen pitemmittä puheitta hyvää yötä (ja huomenta). Pitäkää peukkuja minulle. Yhtälailla kun minä pidän peukkuja sinulle, rakas onneton sielu joka olet googlaamisen kautta löytänyt lukemaan tätä tekstiäni parempien yöunien toivossa. Me pystymme siihen, et ole yksin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti